Aamu neljän epätoivon hetket.

Olen ollut aina vannoutunut Linuxin käyttäjä. Tapoihini kuuluu kokeilla eri jakeluita, jotta tietäisin mikä jakelu on hyvä. Kävi kuitenkin niin, että kun olin asentanut uuden KDE-neon linuxin. Pienen kokeilun jälkeen tuntui siltä, että järjestelmä olisi varsin mukava käyttää. Tämän johdosta päätin siirtää omat tiedostoni koneelle. Kun oli siirtänyt valokuvat sun muut lärväkkeet, olin sanngen tyytyväinen. Ajattelin että alustaisin muisti tikun, jossa omat tiedostoni olivat. Saatuani alustuksen loppuun suuri epätoivo ja paniikki iski, kun huomasin että tämän toimenpiteen johdosta myös koneella olevat tiedostot hävisivät. Sain kuitenkin palautettua tiedostot koneelle, sillä ne olivat siirtyneet vain roskakoriin. Tämän jälkeen siirsin ne uudestaan tikulle, jotta ne eivät enään häviäisi. Voin kertoa että KDE-neon linux lähti siltä seisomalta. Yleensä on se mikä jakelu tahansa, niin tämmöisiä ihmetyksiä ei tapahdu. Enkä minä ole niin avuton, että luulen tikun alustukseksi sitä että tiedostot siirretään vain roskakoriin. Noh illalla latasin sitten Fedoran, joka osoittautui erittäin hienosti toimivaksi systeemiksi. Hyvin jouheva käyttää. Ei rätki eikä pätki. Tämän jälkeen painuin pehkuihin. Aamulla heräsin jo puoli neljä, jonka jälkeen rupesin heti siirtämään kuvia koneelle. Sain surukseni huomata, että tikulla oleva valokuva kansio oli tyhjä. Ja taas jällee panikoimaan. Tiesin että tämä ongelma ei johdu Fedorasta vaan siitä hemmetin KDE-neon:ista. Siinä kirottuani muutaman minuutin ja potettuani pari tupakkaa, päätin kokeilla jotain mitä en ollut koskaan ennen tehnyt. Asensin tiedostojen palautus  ohjelman koneelleni. Ohjelma on Photorec aivan mahtava ja toimiva kapistus. Hetken mietittyäni miten tuo ihmeellinen pelastajani toimii, sain kuin sainkin kaikki kuvat mitä tikulla oli ikinä ollut talteen. Onnekseni sieltä ilmesty kuvia mitä minulla ei muutenkaan enään ollut. Joten loppu hyvin kaikki hyvin. Haluan vain sanoa tällä, että muistakaa varmuuskopiot.
Tuossa Viellä linkki, jos joku haluaa tutustua Fedoraan.

Unet

Näin niin omituista unta viime yönä, että ei mitään rajaa. Vanhat muistot sekoittui uusiin. Tunne skaala oli ihan älytön. Kun heräsin en ollut varma mikä on totta ja mikä ei. Ajatusten selvittämiseen meni ensimmäiset puolituntia. Monesti unissa tulee käytyä vanhoja kipeitä asioita lävitse. Asioita mitä ei kykene muuten käsittelemään. Ihmismieli on vain sellainen. Viime aikoina on tullut nähtyä jos jonkin laista unta. Kaikki mahdolliset kipeät asiat on tullut uniin. Välillä ei oikein edes uskalla nukkua, kun pelkää etukäteen mitä tulee nähtyä.Onneksi ne ovat vain unia, eikä niihin voi itse vaikuttaa.

Nyt on kuitenkin uusi päivä ja virkeä mieli. Tulet on uuniin laitettu, jotta talo saa alkaa lämpiämään. Taas yksi päivä, jolloin saan taistella masennusta ja ahdistusta vastaan. Illalla saan olla taas iloinen, kun on taas yksi päivä voitettu.  

Uusipäivä

Taas alkaa uusi päivä ja uudet kujeet. Yritin olla reipas ja laittaa talon lämpiämään heti aamusta. Koira on käytetty ulkona ja lääkkeet otettu. On se kummallinen asia, että ihmisen pää ei pysy kasassa ilman lääkkeitä. Pääasia kuitenkin on, että koittaa vaan tunnollisesti syödä niitä. Mistään vahvoista lääkkeistä ei ole kyse, mutta on niillä silti omat sivuoireensa. Tärkeintä kuitenkin on se, että masennuksen keskellä ottaa kaiken mahdollisen hoidon vastaan. Ammatti-ihmiset tietää kyllä miten asioita lähdetään yhdessä purkamaan. Minullakin on iso tukiverkosto takanani, joka huolehtii hyvinvoinnistani.

Riitelyä

Hirveätä riitelyä tämä touhu taas. Muijan kanssa kovat väännöt. Tietenkin minä olen taas se  paha, joka ei osaa ajatella toista ihmistä. En mä ole niin paha ihminen, että pistäisin itseni muiden edelle aina. Mulla on aika vaikeata kestää näitä juttuja. Tässä kun kirjoitan kuuntelen samalla Jukka Poika - Älä tyri nyt. Hyvä biisi, mutta ei onnistu multa. Tuntuu siltä että kaikki mitä mä teen menee ketuilleen. Yksinäisyydessä yritän viillellä ja miettiä miten lopetan elämäni. Olen kuitenkin siinäkin asiassa sen verran raukka, että en onnistu edes syvää viiltohaavaa tekemään. On vaan niin paha olo, että tekis mieli kokoajan satuttaa itseäni. Tossa riidellessä tempäsin hedarilla seinään. Ei sekään auttanut. Jos joku ikinä lukee näitä mun juttuja, niin näissä on hyvä esimerkki miten ei kannata toimia.

Koirani

Naiset

Naiset nuo maailman monimutkaisimmat ihmiset. Miehen on mahdoton ymmärtää naisen ajatusmaailmaa. Monesti ei onkin kyllä ja kyllä ei. Ota nyt sitten tuosta selvää. Järjen sijaan nainen menee tunteen johdattamana. Erinäisien riitatilanteiden suurimmat ongelmat tulee, kun mies erehtyy sanomaan jotain väärin. Kuitenkin vaikka naisissa on huonot puolensa ei ilman heitä voi elää. Miten me miehet voisimmekaan kestää päivät, jos joku ei olisi nalkuttamassa rinnalla. Tuo nalkutuksen suloääni tuo miehen henkisen vahvuuden uudelle tasolle. Ei ole olemassa toista niin vahvaa rotua, kuin mies joka elää nalkuttavan vaimon/naisystävän kanssa. Nainen jota myös pirttihirmuksi sanotaan. Tuo Justiinan ruumiillistuma, onkin oikeasti olemassa eikä vain Pekka ja Pätkä elokuvissa. Moni mies näkee Justiinan heti kotiin töistä tullessaan. Kaulimen heilutuksen tahdissa rupeaa siivoamaan ja laittamaan ruokaa. Nyky mieheltä puuttuu vain esiliina ja naisellisempi olemus. Ennen miehet oli rautaa nykyään ne on vain orjia. Orjia jotka pyrkivät miellyttämään emäntiään hienon vaakamambon toivossa. Miehen ja Naisen paikat perheessä on mennyt päälaelleen. Sitä nykynainen kutsuu TASA-ARVOKSI, jonka avulla nainen voi päättää kaikesta ja tehdä mitä vaan. Tasa-arvon merkitys ei ole oikeasti sitä mitä sana itsessään merkitsee. Tasa-arvo onkin nykyään epätasa-arvo. Sen taakse pukeutuneet ihmiset jotka haluavat ajaa omaa etuaan. Oikea tasa-arvo on sitä, että oikeasti kunnioitetaan kaikkia. Valitettavasti asiat ei vain mene nykyään niin.

Huomenta

Nyt on herätty uuteen aamuun. Koira on käytetty ulkona ja aamukahvit juotu. Taloa pitäisi lämmittää, mutta kun ei jaksaisi. Masennus on hirveä sairaus. Kaikki mitä pitäisi tehdä tuntuu ylitsepääsemättömältä. Pää tuntuu niin kuin ei olisi oma. Usein tulee mietittyä, että kuinka pitkään masennuksen toipumiseen menee. Tämä on vain taistelua päivästä toiseen. Mistään ei oikein osaa nauttia ja kaikki tuntuu rankalta. Kun mieli joutuu tähän jamaan, ei päivän normi askareetkaan ole enään yhtä helppoja kuin ennen.

Onko miehen soveliasta puhua masennuksesta? Monesti tulee ajateltua, että mies on raukka jos puhuu ongelmistaan. Minä yleisesti ottaen peitän lähestulkoon kaiken sisälleni. Ympärillä olevat ihmiset eivät näe, sisälläni kuohuvaa ahdistusta. Sitä ei vain kykene näyttämään todellisia tunteitaan.

Räjähdys

Tällä hetkellä tuntuu siltä,että pää räjähtää. Mä elän elämässä vaihetta, mistä en tiedä selviänkö eteenpäin. Kaikki pitäis periaatteessa olla hyvin, mutta kuitenkaan en ole onnellinen. Pitkin päivää mietin, että miten voisin tappaa itseni. Ahdistaa vaan niin maan perkeleesti. Joku neropatti sanois tässä vaiheessa, että otat vaan itteäs niskasta kiinni. Voin kertoa ,että ei onnistu. Kaikki voimat menee  siihen, että kykenee edes jotain tekemään päivän mittaa. Onneks mulla on toi koira, niin saan edes jotain tekemistä. Asun omakotitalossa missä on puu lämmitys. Siinäkin on hyvin puhdetta päivälle. Ihmis mieli osaa olla erittäin sairas. Pienetkin aiheet voi olla ylitsepääsemättömiä. Mulla enimmäkseen päässä liikkuu Lapset. Uskon että jokainen vanhempi tietää, miltä se tuntuu, kun on lapsia ikävä. Näen lapsiani joka toinen viikonloppu ja joka tiistai. Minun mielestäni se on ihan liian vähän. Vaikeinta on se, että jokut tapahtumat menneisyydestä tulee takaisin mieleen. Näinä hetkinä tunnen tunnetut tunteet uudestaan ja ne nousevat pintaan luomaan ahdistusta. Toivon jos joku lukee tätä blogia ja kokee samantyyppisiä tunteita, niin et ole ainoa. Meitä jotka kärsivät masennuksesta ja ahdistuksesta on erittäin paljon. Minä olen onnistunut peittämään kaiken sisälleni jo vuosien ajan, mutta nyt alkoi aika kun tämä ei enää onnistu. Näihin kuviin näihin tunnelmiin.

Ensimmäinen

En ole koskaan ollut mikään kirjoittaja. Kuitenkin halu kirjoittaa olisi kova. Minun elämä on ollut yhtä hulabaloota, johon kuuluu loistava naisystävä, kolme poikaa ja koira. Harrastan valokuvausta ja musiikkia. Mielestäni paras tapa rauhoittua on vaeltaminen. Metsässä voi kuunnella luontoa ja haistaa luonnon tuoksuja. Olen tällainen perus mies, joka puhuu vähän, mutta ajattelee paljon. Itse ironia on elämän suola. On kiva katsella ihmisiä, jotka menevät vaikeaksi, kun heitän jonkun läpän. Toivon että tämä lähtee tästä eteenpäin.  Tiedän että kirjoituksistani löytyy paljon kirjoitusvirheitä, mutta yritetään elää sen kanssa.