Räjähdys

Tällä hetkellä tuntuu siltä,että pää räjähtää. Mä elän elämässä vaihetta, mistä en tiedä selviänkö eteenpäin. Kaikki pitäis periaatteessa olla hyvin, mutta kuitenkaan en ole onnellinen. Pitkin päivää mietin, että miten voisin tappaa itseni. Ahdistaa vaan niin maan perkeleesti. Joku neropatti sanois tässä vaiheessa, että otat vaan itteäs niskasta kiinni. Voin kertoa ,että ei onnistu. Kaikki voimat menee  siihen, että kykenee edes jotain tekemään päivän mittaa. Onneks mulla on toi koira, niin saan edes jotain tekemistä. Asun omakotitalossa missä on puu lämmitys. Siinäkin on hyvin puhdetta päivälle. Ihmis mieli osaa olla erittäin sairas. Pienetkin aiheet voi olla ylitsepääsemättömiä. Mulla enimmäkseen päässä liikkuu Lapset. Uskon että jokainen vanhempi tietää, miltä se tuntuu, kun on lapsia ikävä. Näen lapsiani joka toinen viikonloppu ja joka tiistai. Minun mielestäni se on ihan liian vähän. Vaikeinta on se, että jokut tapahtumat menneisyydestä tulee takaisin mieleen. Näinä hetkinä tunnen tunnetut tunteet uudestaan ja ne nousevat pintaan luomaan ahdistusta. Toivon jos joku lukee tätä blogia ja kokee samantyyppisiä tunteita, niin et ole ainoa. Meitä jotka kärsivät masennuksesta ja ahdistuksesta on erittäin paljon. Minä olen onnistunut peittämään kaiken sisälleni jo vuosien ajan, mutta nyt alkoi aika kun tämä ei enää onnistu. Näihin kuviin näihin tunnelmiin.