Nyt on herätty uuteen aamuun. Koira on käytetty ulkona ja aamukahvit juotu. Taloa pitäisi lämmittää, mutta kun ei jaksaisi. Masennus on hirveä sairaus. Kaikki mitä pitäisi tehdä tuntuu ylitsepääsemättömältä. Pää tuntuu niin kuin ei olisi oma. Usein tulee mietittyä, että kuinka pitkään masennuksen toipumiseen menee. Tämä on vain taistelua päivästä toiseen. Mistään ei oikein osaa nauttia ja kaikki tuntuu rankalta. Kun mieli joutuu tähän jamaan, ei päivän normi askareetkaan ole enään yhtä helppoja kuin ennen.
Onko miehen soveliasta puhua masennuksesta? Monesti tulee ajateltua, että mies on raukka jos puhuu ongelmistaan. Minä yleisesti ottaen peitän lähestulkoon kaiken sisälleni. Ympärillä olevat ihmiset eivät näe, sisälläni kuohuvaa ahdistusta. Sitä ei vain kykene näyttämään todellisia tunteitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti